Hyvät keskustan puoluekokousedustajat ja muu kokousväki! Ajattelin lähestyä teitä puoluekokouksenne edellä, koska puoluekokous on puolueenne korkein päättävä elin ja te teette päätöksiä siitä, että millainen on keskustan linja, kun 2000-luvun kolmas vuosikymmen alkaa.
Elämme tällä hetkellä hyvin suurien muutosten ja isojen tapahtumien aikaa. Uskon, että keskustassa haluatte, että teidän puolueenne on se, joka pääsee määrittämään omalta osaltaan sitä, mikä on Suomen linja ja politiikka nyt ja tulevaisuudessa. Ja tämä on asia, jossa haluan teitä vilpittömästi auttaa.
Mutta jotta pystymme puhumaan tulevaisuudesta, käykäämme ensin hieman menneisyyttä läpi. Keskustapuolue on vanhan maalaisliiton perillinen ja on vanhastaan ollut maakuntien puolue metropolialuetta vastaan. Tämä jako on tuttu monesta Euroopan maasta, eikä Suomen tilanne ole sinänsä tästä yleiseurooppalaisesta mallista poikkeava. Se mikä Suomessa oli poikkeavaa, on se, että agraaripuolue onnistui saamaan niin vahvan aseman maan poliittisella kartalla.
Parhaimmillaan keskustapuolueella on ollut hallussaan värisuora, aina presidentistä hallituksen tärkeimpiin ministereihin saakka. Muistamme vielä edelleen lamavuoden 1991 ”veret seisauttavan vaalivoiton”.
Näistä kunnian päivistä keskustapuolue on kuitenkin tullut kauas. Nykyisellään puolueen kannatus on gallupeissa painunut huonoimmillaan neljännelle sijalle, Vihreät rp:n alapuolelle. Vaikka tunnetusti gallupit eivät äänestä, antavat ne kuitenkin jonkinlaista osviittaa siitä, mitä on tulossa. Niihin ei kannata suhtautua liiaksi vähätellen, vaalienkaan välissä.
Uskon, että arvon puoluekokousedustajat olette miettineet usein, että mistä tämä johtuu? Miksi puolue ei enää onnistu puhuttelemaan äänestäjiä samalla tavalla kuin ennen? Mistä johtuu, että puolueen viesti ei tavoita kuulijoita? Miten voi olla, että entinen kuninkaantekijä joutuu nyt katsomaan sivusta, kun nuoret prinssit menevät ohi korviansa lotkauttamatta?
Hyvät puoluekokousedustajat, vastaus löytyy puolueen kunniakkaasta menneisyydestä. Vastauksessa on kolme sanaa: Urho, Kaleva, Kekkonen.
Olette varmasti kuvitelleet – varsinkin Esko Ahon pääministerikauden jälkeen – että teitä äänestettiin siksi, koska ajatte vastuullista ja hyvin tiukkaa leikkauspolitiikkaa. Tämä on ollut se virhe, minkä takia teidän äänimääränne ja poliittinen vaikutusvaltanne pienenee. Teitä on äänestetty siksi, koska ihmiset ovat muistaneet Urho Kekkosen.
Nämä äänestäjät, jotka vielä muistavat UKK:n, ovat kuitenkin katoava luonnonvara. Sen huomaa kannatusprosentistanne ja vaaleissa saamistanne äänistä. Aikoinaan hallussanne ollut värisuora on aiheuttanut sen, ettette enää huomaa, että nyt kädessä on jätkäpari ja ehkä välistävedolla mahdollisuus kolmosiin.
Värisuorakaan ei auta, jos muuten pelaa huonosti. Pelaamisessa keskustapuolue oli aikoinaan todellinen mestari. Urho Kekkosen muisto ei syntynyt tyhjästä, arvon puoluekokousedustajat, vaan sille oli selkeät perusteet.
Kekkosen aikaan Suomi oli niin säännelty talous, että voidaan puhua melkein de facto suunnitelmataloudesta. Oli selvää, että suuromistus ja pääoma ei saanut Suomesta niin suuria tuottoja kuin mahdollista. Oli selvää, että metropolialue ei saanut kokoaan vastaavaa osuutta talouskasvusta. Näillä rajoituksilla kuitenkin taattiin se, että myös metropolialueen ulkopuolella ja maaseudulla pystyi elämään. Valtion investoinneilla ja liikeyrityksillä oli tulosta tärkeämpänä tavoitteena tukea työllisyyttä ja toimeentuloa niillä alueilla, joissa markkinavetoisesti ei voisi syntyä hyvinvointia tai elintasoa. Suomen maantieteestä ja väestöpohjasta johtuen tämä tarkoittaa valtaosaa Suomesta. Mutta se Suomi äänesti teitä; juuri siksi, että te loitte alueelle elinmahdollisuuksia.
Esko Ahon pääministerikauden jälkeen olette kuitenkin hylänneet maaseudun. Tai ette koko maaseutua. Maaseudun yrittäjät, erityisesti erilaisista uskonnollisista piireistä lähtöisin olevat yrittäjät, ovat nykyään se ryhmä, jonka etua ajatte. Mutta tämä ryhmä on lukumääräisesti vähäinen: se ei tuo teille ääniä. Varmasti he tuovat teille paljon rahaa, erään entisen pääministerin nimeä nyt tässä mainitsematta. Mutta äänet eivät tule rahalta, vaan ihmisiltä. Niiltä ihmisiltä, jotka kävivät töissä valtion hajasijoittamissa tehtaissa, valtion maksamissa terveyskeskuksissa ja kouluissa. Niiltä ihmisiltä, jotka ehkä tulevaisuudessa käyvät töissä Valtion Ilmastonmuutostorjunta OY:n tuulivoimalapuistoissa, niiltä, jotka tulevaisuudessa käyvät töissä kestävästi hoidetuissa metsissä, niiltä, jotka tulevaisuudessa tekevät työtä erilaisissa hiilensidontaprojekteissa.
Hyvät puoluekokousedustajat, kuten alussa sanoin, haluan vilpittömästi auttaa teitä. Jos haluatte puolueenne kannatuksen taas nousuun, teidän on hyväksyttävä se, että Ahon, Vanhasen ja Sipilän ajama markkinaliberaali ja talouden sääntelystä vapauttamiseen keskittyvä linja on ollut suuri virhe. Virheistä voi oppia ja joskus tulevaisuus löytyy menneisyydestä.
Hyvät puoluekokousedustajat, uskon, että teette kokouksessanne oikeita päätöksiä ja johdatatte keskustapuolueen taas uuteen nousuun nimenomaan maaseudun asukkaita edustaen.
Kunnioittavasti teidän