Koronapassi: Ovi auki terveysperustaiselle syrjinnälle

Koronavirustapaukset ovat nousussa. Näinä hetkinä etsitään usein kuumeisesti uusia ratkaisuja ja tehdään uusia ehdotuksia koronaviruksen torjumiseen ja yhteiskunnan pitämiseen pystyssä suhteen. Suomessakin on keskusteluun noussut maan sisäinen koronapassi, eli se, että EU:n matkustamiseen tarkoitettua koronatodistusta käytettäisiin mahdollistamaan esimerkiksi baareihin, kirjastoihin tai saleille pääseminen, ja vastaavasti nämä suljettaisiin muilta, etupäässä rokottamattomilta.

Hallitus, THL ja perustuslakiasiantuntijat ovat suhtautuneet vuoden aikana passeihin kriittisesti tai vähintäänkin epäillen, lukuun ottamatta kulttuuri- ja tiedeministeri Antti Kurvisen hiljattaista kannanottoa passin puolesta. Kuitenkin useat tahot, esimerkiksi keskuskauppakamarin ja monet kokoomuspoliitikot, ovat väläyttäneet mallia, ja mediakirjoittelu aiheesta on kiihtymisvaiheessa.

Yksi syy tähän kiihtymiseen ovat epidemiakäyrien lisäksi sisäisen koronapassin käyttöönottaminen tai sen suunnittelu Ranskassa ja Iso-Britanniassa. Koronapassia on ennen näitäkin kokeiltu tai otettu käyttöön useissa maissa, kuten Tanskassa, Saksassa ja Israelissa. Malleja on erilaisia, Saksassa riittää pikatestitulos baariin pääsyyn, kun taas Iso-Britanniassa suunnitteilla on järjestelmä, jossa vain rokotetut ja sairastaneet pääsevät baareissa sisätiloihin. Ranskassa harvinaisen jyrkkä linja teoriassa sallii testit, mutta syksyllä asettaa testeille tuhdit maksut ja vaatii passia huomattavan moniin paikkoihin.

EU:n matkustamiseen tarkoitetun koronapassin olemassaolo on tietysti jo totta. Jo ennen tätä on ollut käytössä keltakuumetodistus joihinkin kolmannen maailman maihin matkattaessa. Koska epäselvyys siitä, mihin kulloinkin viitataan sanalla ”koronapassi” tai ”rokotepassi”, on usein suurta, selvennän, että kun tässä kirjoituksessa puhun koronapassista, tarkoitan Ranskan kaltaista maan sisäistä passia, en ulkomaiden matkustusrajoitusta.

On myös syytä tarkentaa, että en puhu tässä baarien vapaaehtoisesti käyttöön mahdollistetusta järjestelmästä vaan siitä, että valtio velvoittaisi esimerkiksi kaikki yökerhot, baarit, kirjastot tai kuntosalit vaatimaan koronapassia ehtona niihin pääsystä. Suhtautuisin toki myös tällaiseen vapaaehtoiseen järjestelmään kriittisesti, mutta yhteiskunnallisen keskustelun kannalta merkittävämpi kysymys on pakkoon perustuva järjestelmä, johon suhtaudun *erittäin* kriittisesti.

Ehkä on syytä mainita, mitä olen aiemmin kirjoittanut koronaviruksesta. Koronavirus on vakava tauti. (En ole enää samaa mieltä tässä esitetyn väitteen uuteen normaaliin pyrkimisestä kanssa – kannatan, kuten THL:n Salminen on sanonut, paluuta vanhaan normaaliin.) Kannatan erilaisten rajoitusten käyttämistä sen torjunnassa tilanteen vaatiessa – harkiten ja perusoikeudet mielessä pitäen, kuten Suomessa onkin tehty. Maskit voivat olla yksi työkalu viruksen torjunnassa, kuten totesinkin ennen kuin maskien käytöstä tuli Suomessa osa yleistä viisautta. Rokote on myös yksi työkalu viruksen torjunnassa, eikä tällä hetkellä näy olennaista näyttöä siitä, että sen riskit olisivat suuremmat kuin siihen liittyvät mahdollisuudet. Olen itse ottanut koronavirusrokotteen.

Yksi koko koronapassikeskustelun merkillepantavista asioista on se, miten alkutekijöissään siinä mennään. Tuntuu siltä, kuin olisi vain katsottu että ulkomailla tehdään jotain uutta ja jännää, ja se halutaan tuoda Suomeen miettimättä lainkaan, sopiiko se sen koommin Suomen lakiin kuin paikallisiin olosuhteisiin. Kaikki yksityiskohdat ovat hakusessa, paitsi se, mikä on passin suhde lakeihin ja oikeuksiin, myös se, mitä sillä oikein haetaan. Kelpaisiko yksi vai kaksi rokotetta? Pääsisikö palveluihin testeillä, ja miten tällöin järjestettäisiin ilmaisten testien infrastruktuuri, jonka oikeusasiantuntijat nostavat esiin? Mikä koko passin tavoite edes on? Onko se pehmeämpi tapa pyrkiä kohti pakkorokotusta vai keino avata yhteiskunta?

Oli miten oli, voisi asettaa viisi pääargumenttia koronapassia vastaan. Koronapassin käyttö yhteiskunnan olennaisten palvelujen ehtona avaa tien kehityskuluille, jotka eivät liity vain koronavirukseen, vaan laajempaan terveysperustaisen syrjinnän mahdollistamiseen. Perustuslakiasiantuntijoiden ja yhdenvertaisuusvaltuutetun antaman kritiikin mukaan koronapassi voi olla käytännössä mahdoton toteuttaa niin, että se ei olisi täysin tehoton. Passi ei ole itsessään viruksen torjuntakeino, ja sen tehokkuus rokotushalukkuuden nostamisessakin on kyseenalainen. Passi voisi luoda merkittävän kokoisen paariaryhmän ja edesauttaa tämän radikalisoitumista. Lopuksi, nyt ei ole aika toteuttaa uusia järjestelmiä ja toimintamalleja, vaan aloittaa keskustelu siitä, miten viimeinkin tulemme pääsemään pandemiasta eteenpäin, kohti (enimmäkseen) vanhaa normaalia.

Käyn läpi yksitellen viisi pääväitettäni ja sen, miten ne ajattelen.

KORONAPASSI ON OSA TERVEYSPERUSTAISEN SYRJINNÄN MAHDOLLISTAMISTA

Hyvinvointivaltiossa ovet yhteiskunnan peruspalveluihin ovat olleet avoinna kaikille olennaisista yksityisistä terveyteen liittyvistä asioista, tai niiden paljastamisesta, riippumatta. Tarkemmin sanottuna kyseessä on terveysperustainen syrjintä. Ihmiset asetetaan tässä heidän terveystilanteensa ja yksityisten terveyteen liittyvien asioiden perusteella kahteen eri ryhmään, joista toinen voi käyttää tiettyjä yhteiskunnan palveluja ja toinen ei.

Syrjinnän mahdollistaminen näihin palveluihin on hyvistä historiallisista syistä erittäin korkean kynnyksen takana. Vaikka passi toteutettaisiin miten tasapuolisesti eri koronastatusten suhteen, samalla luotaisiin arkkitehtuuri, jota olisi helppo laajentaa muihinkin terveyden, ja muun elämän, osa-alueisiin. Lisäksi kajottaisiin merkittävästi sellaiseen ihmisten yksityiselämän sektoriin, joka on tähän asti pysynyt yksityiselämänä – puhumattakaan siitä, millainen tietoturvariski syntyisi. Syrjintää koronapassin kuvaaman statuksen pohjalla ei voida tietenkään verrata suoraan esimerkiksi rotusyrjintään, tai juutalaisten keltatähtiin, kuten joidenkin passin vastustajien yliampuva retoriikka on antanut ymmärtää. Syrjintää se silti olisi.

Terveysperustainen syrjintä on tietysti faktaa jo nyt. Laillisesti tai laittomasti, ihmisiltä evätään olennaisia palveluja heidän terveyteensä liittyvien kysymysten perusteella. Tällaista voi olla vaikka ylipainoisiin kohdistettu syrijntä tai HIV-positiivisiin kohdistetut syrjinnän muodot. Terveyspassit, kuten koronapassi, eivät siis olisi ennakkoehto terveysperustaisesta syrjinnästä – mutta ne loisivat mekanismin, joka voisi tehdä siitä potentiaalisesti helpompaa, niin yrityksille, yksittäisille kansalaisille kuin valtiollekin.

Potentiaalia on muunkinlaiselle syrjinnälle. Eri maiden etniset vähemmistöt ovat vähemmän rokottautuneita kuin valtaväestö. Maahanmuuttajille esteen voi muodostaa vaikkapa omiin yhteisöihin keskittyminen, paperiton status tai kielellinen kuilu, mutta esimerkiksi afrikkalaisamerikkalaisella väestöllä Yhdysvalloissa on olemassa omat historialliset syynsä suhtautua terveydenhuoltojärjestelmään kriittisesti. Riippumatta siitä, pitääkö tällaisia historiallisia syitä pätevinä olla ottamatta rokote koronakriisin aikana, koronapassi voisi luoda myös tilanteen, jossa palvelut sulkeutuvat vielä hanakammin etnisten vähemmistöjen edustajilta kuin valtaväestöltä.

KORONAPASSI, JOKA OLISI PERUSTUSLAIN MUKAINEN JA YHDENVERTAINEN, OLISI TODENNÄKÖISESTI YHTÄ TYHJÄN KANSSA

Passiin liittyy oleellisia perusoikeus- ja yhdenvertaisuuskysymyksiä Jo alkuvuodesta näistä saatiin parikin painavaa kannanottoa. Perustuslakiblogissa Toomas Kotkas kommentoi koronapassin mahdolliseen käyttöön liittyviä perustuslaillisia ongelmia, ja Sitra, joka kannattaa koronapassin mahdollista sitomista maksukorttiin, oli pyytän asiasta yhdenvertaisuusvalvoja Kristiina Stenmanilta selvityksen, jonka sävy oli lopulta hyvin kriittinen. Viimeisimpään keskusteluun on kommentoinut samaten kriittisesti mm. Martin Scheinin.

Asiantuntijoina yksikään näistä ei lyttää koronapassia lähtökohtaisesti ja virallisesti, mutta kaikki nämä kuitenkin asettavat koronapassin käyttöönotolle sellaisia ennakkoehtoja, että niiden mukaan toteutettu koronapassi olisi käytännössä hyödytön, kalliita lisälaitteita vaativa hygieniateatterin osanen. Koronaviruksen hoitaminen tarvitsee jo lähtökohtaisesti tehokkaita toimia, ei lisää teatteria.

Nostetaan esiin muutama kritiikki. Kaikki kolme tarkasteltua tekstiä nostavat esiin sen, että koronapassi on syrjintä- ja perusoikeuskysymys, mikä jo itsessään vaikeuttaa sen toteuttamista olennaisesti. Esimerkiksi Kotkas ja Stenman viittaavat siihen, että koronapassin olennainen ehto olisi se, että rokotteen voidaan osoittaa takaavan täysi immuniteetti – jota, kuten mainittua, se ei takaa. Koronapassista pitäisi säätää erityislaki – jos tarkoitus on, että kyseessä on väliaikainen toimi, miten oikeutettua olisi käydä sitä varten läpi koko lainsäädännöllinen prosessi?

Sitran selvityksen mukaan ”Koronastatustodistus ei sellaisenaan voi oikeuttaa poikkeamaan esimerkiksi THL:n tartuntataudin hoitamiseksi antamista suosituksista tai aluehallintoviraston asettamista kokoontumisrajoituksista.” Toisin sanoen, kokoontumisrajoituksia saattaisi olla silti – koronapassi ei ole varma keino päästä näistä eroon. On yleensäkin ottaen epäselvää, mitä tarkoittaisi esimerkiksi se, että baarit olisivat muuten kiinni, mutta koronapassilla niihin päästäisiin sisään. Sen voisi ajatella implikoivan tautitilanteen olevan sellainen, joka vaatisi normaalisti baarien sulkemista – ja sitten baarien avaamista osalle ihmisistä passilla. Kuitenkin jo nyt yleinen keskustelu on kyseenalaistanut tällaisten rajoitusten tarpeen.

Kotkaksen mukaan koronapassia ei voisi käyttää syynä evätä palveluita kokonaan, vaan se olisi merkki, että ”koronarokotepassin haltijan ei myöskään tarvitsi ”alistua” samoille rajoitustoimille liikkuessaan julkisilla paikoilla, asioidessaan kaupassa, syödessään ravintolassa tai osallistuessaan harrastuksiin. Hänen ei esimerkiksi tarvitsisi käyttää maskia tai noudattaa turvavälejä.” Tämä siis tarkoittaisi käytännössä, että testiä läpäisemättömätkin pääsisivät baariin, mutta omaan eri sektioonsa. Olisi vaikea ainakaan kuvitella tämän parantavan baari-illan ilmapiiriä. Toisaalta, Scheininin mukaan ”Rokotepassin esittäminen tulisi Scheininin mukaan olla vapaaehtoista. Yksityisyyden kunnioittamiseksi henkilön ei myöskään pitäisi perustella, miksei hänellä ole rokotepassia.” Tällaista passia voisi ainakin pitää melko lailla täysin hyödyttömänä minkään kannalta.

Voisi ennakoida, että mikä tahansa todellinen pusku koronapassin käyttöönottoon Suomessa törmäisi perustuslakiin samalla tavalla kuin Helsingin ulkonaliikkumiskieltoehdotus törmäsi. Tämä voisi tarkoittaa sen täyttä hylkäämistä tai sitä, että se käy läpi komiteassa monta kertaa sopeutuakseen perustuslain asettamiin raameihin. Tämä tarkoittaisi potentiaalisesti suurta määrää hukattua aikaa turhaan prosessiin, jonka voisi käyttää myös pohtimaan pehmeämpiä ja todennäköisesti tehokkaampia keinoja toimia pandemiaa vastaan. Jo nyt oikeusasiamies on nostanut THL:n ja STM:n framille AstraZeneca-rokotteella suoritetuista rokotuksista – haluavatko nämä tahot samanlaisen potentiaalisen kuuman perunan heti perään?

KORONAPASSI EI OLE KORONANTORJUNTATYÖKALU, JA SEN TEHO ROKOTUSHALUKKUUDEN LISÄÄMISESSÄ ON KYSEENALAINEN

Rokotteeseen voi suhtautua positiivisesti ja silti todeta sen, mikä on jo nyt ilmeistä; se ei ole mikään täydellisen immuniteetin takaava taikaratkaisu. Nykyisten tietojen pohjalta rokotteet vähentävät tarttuvuutta, vähentävät mahdollisuutta saada tauti, ja vähentävät merkittävästi sitä mahdollisuutta, että saatu tauti johtaisi sairaalahoitoon tai kuolemaan. Mutta ne eivät luo täydellistä immuniteettia – rokotettu ihminenkin voi sekä saada taudin että tartuttaa sen muihin.

Tämä on ongelma koronapassin kannalta. Koronapassia on myyty keinona varmistaa virusta pelkääville ihmisille turvallinen kokemus klubilla tai muussa vastaavassa ympäristössä – mutta tällaista täysin turvallista kokemusta ei voi varmistaa. Monet yökerhojen ja ravintoloiden omistajat laskevat sen varaan, että tällaisia ”täysin immuuniin” ravintolaan saapuvia olisi enemmän kuin ravintolan boikotoijia tai rokottamattomia, mutta mikä olisi luottamus sen jälkeen, jos tautiketjut lähtisivätkin tällaisissa ravintoloissa leviämään? Iso-Britanniassa ravintoloitsijat ovatkin jo ilmaisseet vastustavansa koronapassia ja nostanut esiin esimerkiksi sen, että käytännössä briteissä suunniteltu passi estäisi sellaisen henkilön pääsyn baariin, joka on vasta testillä osoittanut olevansa tauditon, mutta ei estäisi henkilöä, joka on tuplarokotettu – ja jolla on todettu koronavirustartunta.

Tässä vaiheessa koronapassikeskustelun voi odottaa ennemmin lisäävän epäluottamusta rokotusta kohtaan kuin kannustavan siihen. Ainakaan Israelissa koronapassin käyttöön otto ei oleellisesti lisännyt rokotushalukkuutta. Iso-Britanniassa tehtyjen kyselytutkimusten mukaan passin käyttöönotto vähentäisi monen rokotuksen suhteen päätöstä tekemättömän halukkuutta ottaa rokote, ei lisäisi sitä. On epäilemättä totta, että Ranskan raskaat toimet ovat luoneet halukkuutta varata rokotuksia – mutta vielä ei tiedetä, miten varaukset konkretisoituvat ja minkälainen rokottamattomien joukko lopulta jää.

Koronapassin kannattajat viittaavat usein koronapassiin niin, että sen käyttöönottoon valinta on rokottamattomien – joko he ottavat rokotteen tai kyhjöttävät kotona muiden juhliessa. Tämä on varsin naiivi käsitys siitä, mitä ihmiset, jotka vastustavat jotain heihin kohdistuvaa rajoitetta, saattaisivat tehdä. Todennäköisempää olisi rokottamattomien ihmisten salakapakoiden ja salajuhlien synty – ei ole sattumaa, että Iso-Britanniassa Twitterissä esimerkiksi hakusana ”illegal raves” sai paljon vipinää ihmisten ennustellessa ja toivoessa 90-luvun kaltaisen laittomien reivien kulttuurin lisääntymistä. Tällaisissa paikoissa koronalla olisi hyvät mahdollisuudet levitä ilman, että tartuntaketjuja käytännössä voitaisiin seurata. Laittomista reiveistä tuskin sen pahemmin ilmoitellaan terveydenhoitajille kuin poliiseillekaan.

KORONAPASSI EDESAUTTAISI UUDEN PAARIALUOKAN SYNTYÄ

Koronapassi tai ei koronapassia, jonkin suuruinen osa jättäisi rokotteen silti ottamatta, esimerkiksi ideologisista tai katsomuksellisista syistä, tai vaikka protestina itse passille. Jonkin suuruinen osa ei kykene ottamaan rokotetta – ei vain diagnosoiduista terveydellisistä syistä, vaan esimerkiksi mielenterveydellisistä – ja joillekin ihmisille koronapassin käyttäminen käytännössä vaikka älypuhelimen puutteen takia olisi vaikeaa tai mahdotonta. Oli kyseessä sitten 5%, 10 % tai 1 % suuruinen ryhmä, se konkreettisesti ranskalaistyylisen passin käytön aikana syrjäytettäisiin yhteiskunnasta.

Yksi huolestuttavimmista koronapassiin liittyvistä asioista on siihen liittyvä somekeskustelu. Tietty ryhmä on lietsonut itsensä tilaan, jossa rokottamattomiin käytännössä lähtökohtaisesti suhtaudutaan tautia kantavana, eristettävänä ryhmänä, roskaväkenä, joka ansaitsee olla saamatta palveluja ja jolle eivät oikeastaan kuuluisi terveyspalvelutkaan jos nämä koronan saavat. Tämä on sitäkin eriskummallisempaa, koska vielä vuosi sitten kaikki suomalaiset kuuluivat ryhmään ”koronarokotetta saamattomat” – ja monet uskaltautuivat baareihin tai kulttuuripalveluihin, tai muuten sosialisoimaan silti.

Nämä saavat miettimään, miten nopeasti koronapassista haluttaisiin sitten taudin mentyä luotua, kun se on kerran käyttöön otettu. Suomessa koronaviruskeskustelusta ei ole sukeutunut suurta kulttuurisotaa. Halutaanko yhteiskunnassa nyt ruokkia vastakkainasetteluja, vai päästä niistä eteenpäin? Ainakin tiedämme, että äärioikeisto on valmis ruokkimaan vastakkainasetteluja, ja jos tällainen paarialuokka syntyisi ja alkaisi organisoitua, eivät sen kaikki jäsenet suinkaan varmasti sympatisoisi lähtökohtaisesti äärioikeistoa – mutta mitä kauemmin ja kauemmin passieristys olisi voimassa, sitä vastaanottavaisemmaksi he varmasti tälle viestinnälle tulisivat. Mikä sitten olisi ratkaisu? Lisää voimatoimia ja eristystä? Lisää demonisointia?

Yksi Suomen vahvuuksista koronatoimissa on ollut melko suuri yksimielisyys koronatoimista, myös hallituksen ja opposition välillä. Nyt koronapassikeskustelun aloittaminen voisi aiheuttaa ristiriitoja sekä hallituksen että opposition sisällä, ja näiden kesken – yhteiskunnasta puhumattakaan. En epäile kyselyjä, joiden mukaan enemmistö suomalaisista kannattaa koronapassia nyt, kun se on vielä melko teoreettinen yhteiskunnan avaamisen keino. Sillä on kuitenkin potentiaalia aiheuttaa silti erimielisyyksien lisääntymistä. Tähän meillä ei ole varaa.

Suomessa kansalaisoikeudet kuuluvat kaikille. Myös ”kulkutautimyönteisille” ja ”rokotevastaisille”. Näillä henkilöillä voi olla oma logiikkansa ja omat moraalinsa sen suhteen, miksi he ovat ratkaisunsa tehneet. Jos olemme heidän kanssaan eri mieltä, asiamme on vakuuttaa heidät omasta pointistamme, ja kun kyse on ideoista, tarvitaan porkkanaa, ei keppiä. Yritykset poistaa joku idea jostain tietystä valtiosta pakkotoimin ovat usein päättyneet niin, että kyseinen idea on entisestään vain vahvistunut.

MITEN KORONAVIRUSYHTEISKUNNASTA PÄÄSTÄÄN ETEENPÄIN?

Koko kriisin ajan on ollut selvää, että elämme tilannetta, joka on lopultakin väliaikainen. Yhdellä tai toisella tavalla edessämme on se, että joku päivä julistamme sodan koronavirusta vastaan päättyneeksi ja alamme elämään elämäämme enemmän pandemiaa edeltävää aikaa muistuttavalla tavalla. Viimeistään deltavariantti lienee tuhonnut loputkin fantasiat siitä, että ”zero covid” olisi saavutettavissa – pandemia on nyt endeeminen, koronavirus tulee kiertämään keskuudessamme pitkään, mutta rokotteiden ja sairastamisten kehittämän immuniteetin se asettuu siksi paljon puhutuksi perusflunssaksi. Todennäköisesti jokainen meistä, rokotettu ja rokottamaton, tulee sairastamaan koronaviruksen jossain vaiheessa.

Tämä ei ole maailmanloppu. Pandemia on vain yksi, vaikkakin normaalia kokemaamme vakavampi, kriisitilanne. Edelleen merkit viittaavat siihen, että ollaan saavuttamassa riittävä yleinen immuniteetti, joko rokotteiden tai sairastamisen kautta, vapaaehtoisin toimin muutamassa kuukaudessa, ja jossa kyse ei missään vaiheessa ole ollut niinkään rokotushalukkuudesta kuin siitä, millä tahdilla rokotteita Suomeen tulee. Jos kesälomaa vakavampia hiipumisen merkkejä olisi, ennen koronapassikeskustelun aloittamistakaan voisi esimerkiksi käydä läpi, mitä muita pehmeämpiä keinoja rokotushalukkuuden lisäämiseksi löytyy – esimerkiksi se, että ihmiset voisivat vapaammin valita ottamansa rokotteen.

Monen koronapassin kannattajan motiivi on ymmärrettävä. Tällaisia ovat esimerkiksi ravintoloitsijat ja kulttuurintuottajat, jotka haluavat palavasti keinolla millä hyvänsä palata toimeensa, tekemään elantoaan ja toteuttamaan itseään ammatikseen valitsemalla tavalla. On totta, että epidemian aikana näitä tahoja ei useinkaan ole otettu vakavasti, ja ahdinko on eittämättä usein valtava. Tällainen ahdinkokaan kuitenkaan ei ole riittävä syy tehdä miettimättä asian isoja potentiaalisia yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Ehkä nyt, ehkä kuukauden päästä, mutta kuitenkin lähiaikoina tulee se heti, jossa yhteiskunta on avattava – täysin, kaikille, ilman syrjintää. Tässä vaiheessa mietintä voi kääntyä siihen, olisiko sen tekemisen aika nyt. Suurin osa ihmisistä on saanut rokotteen ja riskiryhmät kaksi. Rokottamattomia on tällä hetkellä lähinnä nuorten, terveiden ihmisten parissa, joiden mahdollisuudet selvitä koronaviruksesta ovat erittäin hyvät. Ajan kanssa on oletettavissa, että näistäkin suuri osa tulee ottamaan rokotteen, myös ilman koronapassia. Osa saa immuniteetin sairastamalla, ja immuniteetti se on tämäkin, vaikka rokotekeskusteluissa tämä usein unohtuu.

On totta, että emme vielä tiedä long covidista kaikkea, ja varmasti virusperäiset infektiot tulevat aiheuttamaan pitkiä jälkivaikutuksia – mutta usein itsediagnosoitujen long covid -tapausten, jotka voivat olla joko long covid, jokin muu diagnosoimaton tauti, psykologisperäinen reaktio tai jotain aivan muuta, perusteella ei vielä voida tehdä niin minkään varovaisuusperiaatteen nojalta päätöstä pitää yhteiskuntaa kovin kauaa enempää kiinni. Jos katsotaan, että yhteiskuntaa ei olla vielä valmiita avaamaan, voidaan luottaa samanlaisiin suhteellisen maltillisiin rajoituksiin yhdistettynä vapaaehtoiseen rokottamiseen kuin tähänkin asti. Kumpikin näistä on koronapassia parempi vaihtoehto.

Yhteiskunnan avaamiseen kuuluu lopultakin myös se, että päästään eroon pelosta. Pelossa ei ole häpeää, etenkään jos on kuulunut riskiryhmiin tai jos niissä on omaisia. Jossain vaiheessa kuitenkin pelosta tulee koko yhteiskuntaa kuristava asia. Jo nyt kuulee nuorista tai nuorehkoista terveistä ihmisistä, jotka kahdenkin rokotuksen jälkeen eivät silti ole valmiit näkemään ystäviään koronavirustaudin pelossa. Tässä vaiheessa voi kysyä, onko kriisitietoisuuden lietsonnassa menty jo niin pitkälle, että se alkaa jo itsessään konkreettisesti suistamaan ihmisiä mielenterveysongelmien partaalle.

Pelkoa voi lisätä jokainen muistutus epidemian olemassaolosta, oli se sitten maski, desipullo, somekehotus pitää etäisyyttä – tai koronapassin näyttäminen eri paikoissa. Jokainen näistä on, tai on ollut, potentiaalinen kriisitilanteen työkalu, jolla on ollut oma roolinsa kriisin aikana. Kuitenkin, siinä vaiheessa kun kriisistä on päästävä yli, ne voivat kääntyä itseään vastaan. Miksi tuoda esiin vielä uusi jatkuva muistutus kriisistä aikana, kun katse kääntyy jo tulevaisuuteen?

Jatkuvasti on ollut selvää, että koronaviruksen torjumisen ohella on otettava huomioon monta muuta asiaa – rajoitusten vaikutus talouden tilaan, kriisin ja rajoitusten pitkittymisen vaikutukset mielenterveyteen, muut sairaudet jotka jäävät hoitamatta, ja ehkä demokraattisen yhteiskunnan kannalta tärkeimpänä se, miten koronaviruspandemia hoidetaan perusoikeuksia kunnioittaen. Suomessa perusoikeuksia säätelee lopulta perustuslaki. Ehkä lopultakin kuitenkin koronapassikeskustelun hälyttävin osa ovat ihmiset, joille perusoikeudet ovat vain ylimääräinen riesa joka seisoo hyvän idean edessä. Juuri tällaisia tilanteita varten perustuslain vaatima suoja onkin tarkoitettu. Ja siitä tulee pitää kiinni, pandemiaa tai ei pandemiaa.

Korjaus 27.7: alkuperäisessä tekstissä väitettiin, että passia tarvittaisiin Ranskassa sairaalaan, mutta tämä ilmeisesti pätee vain vierailijakäynteihin.