Puolueellisesti: Kristillisdemokraatit

Puolueellisesti on Kahleen uusi sarja, jossa käymme läpi Suomen puolueita eduskuntavaaleja 2023 varten.

Wikipedian mukaan “Suomen Kristillisdemokraatit perustettiin vuonna 1958 nimellä Suomen Kristillinen Liitto. Puolueen perustivat konservatiivit, jotka olivat tyytymättömiä kokoomuksen kehitykseen. (…) Puolueen perustamiseen vaikutti sosialidemokraattien vuosikymmeniä kestänyt valta-asema, kokemus Neuvostoliiton vaikuttamispyrkimyksistä, kasvava kirkosta eroamisen määrä sekä kommunistien vakiintunut asema ammattiyhdistysliikkeessä. Uusi liike koettiin tarpeelliseksi maallistuneen, uskonnon vastaisen ilmapiirin vuoksi.”

Neuvostoliiton vaikuttamispyrkimykset Suomessa ovat olennaisesti vähentyneet ja kommunistien asemaa ammattiyhdistysliikkeessäkään ei enää voi sanoa vakiintuneeksi. Harva silti juuri näitä asioita erityisesti Kristillisdemokraatteihin yhdistää.

EPÄONNISTUMISTEN SARJA

Mitä tulee kirkosta eroamiseen tai maallistuneeseen, uskonnonvastaiseen ilmapiiriin, kristillisdemokraattien vaikutus näihin asioihin on lähinnä ollut kiihdyttävä. Voisikin sanoa, että Suomen puolueista kristillisdemokraatit ovat ehkäpä itselleen asettamassa tehtävässä epäonnistunein.

Hyvin on jo tiedetty, että Päivi Räsäsen – poliitikon, jonka varmaankin edelleen suuri osa suomalaisista mainitsisi kysyttäessä kristillisdemokraattien puheenjohtajaa – jokainen merkittävä mediassa olo on johtanut kirkosta eroamisten puuskaan. Aborttilakia ei tiukennettu, sitä liberalisoitiin. Samansukupuolisten avioliittolakia ei kaadettu, vaan se vietiin läpi kansalaisaloitteella, vaikka kristillisdemokraatit olivat hallituksessa. Alkoholilakiakin on säännönmukaisesti viime vuosina höllennetty. Viimeisimpänä KD:n vastustamana asiana translakia ollaan muuttamassa.

Ehkä saavutukseksi voisi laskea sen, että Suomi ei ole tunnustanut Palestiinaa, ja asekauppa Israelinkin kanssa sujuu edelleen. Toki voi ihmetellä, että kristillisdemokraatit samaistuvat niin vahvasti maallistuneeseen siirtokuntavaltioon, jonka ulkoisessa kuvastossa on erittäin tärkeää alleviivata kerta toisensa jälkeen, että Israelin puolustusvoimissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt voivat ampua palestiinalaisia siinä missä muutkin. Puhumattakaan kadulla kristittyjen kimppuun käyvistä ja näiden hautausmaita turmelevista ääriortodoksijuutalaisista.

Amerikkalaisten konservatiivien suurhahmo William F. Buckleyn mukaan konservatiivin tehtävä on seistä historian tiellä ja huutaa “pysähdy!” Historia on selkeästi jyrännyt kristillisdemokraatit monta kertaa ylitse, vähän kuin juna Kelju K. Kojootin. Kekkosta ja Neuvostoliittoa vastustanut puolue on jäänyt yhdeksi viimeiseksi Kekkosen ja Neuvostoliiton ajan muistumaksi.

VOIKO KD OLLA YLEISPUOLUE?

Ei ihme, että osa haluaisikin tästä roolista eroon. Kristillisdemokraateilla, kuten kaikilla aatteellisilla puolueilla, on myös yleispuoluesiipi, joka haluaisi tehdä puolueesta “keskieurooppalaisen kristillisdemokraattipuolueen”, eli puolueen joka vastaisi esimerkiksi Saksan kristillisdemokraatteja, joita äänestää Saksassa tiemmä moni ateistikin.

Tässä linjassa vähennettäisiin suoraan uskonnosta ja puolueeseen tyypillisimmin liitetyistä asioista puhumista ja keskityttäisiin esimerkiksi perhepolitiikkaan, maaseudun asiaan ja yrittäjyyteen. Esimerkiksi puolueen puheenjohtaja Sari Essayahin on arveltu edustavan tätä linjaa.

Ongelma kuitenkin on, että tällaiselle ei ole Suomen puoluekentässä tarvetta. Perhepolitiikan ja maaseudun asian ajajille on jo keskustaoikeistolainen yleispuolue – keskusta. Essayah on jahdannut tältä alueelta ääniä yhdistämällä keskustan joka käänteessä vihervasemmistohallitukseen, mutta tämä on korkeintaan syönyt keskustalta ääniä. Kristillisdemokraateille niitä ei ole tullut.

Samoin kaupunkilaisille yrittäjyyden, yksityisautoilun ja yksityisten vartiointifirmojen konservatiiville ovat kelvanneet kokoomuksen konservatiivisiiven tarjokkaat. Ja niille, joille kokoomus ei ole tarpeeksi konservatiivinen, löytyvät aina perussuomalaiset.

KONSERVATISMIN PERIMMÄINEN ONGELMA SUOMESSA

Lopulta kristillisdemokraattien ongelma on suomalaisen konservatismin ongelma. Älyllistä pohjaa konservatismille ei ole koskaan luotu maassa, jonka koko historiankäsitys perustuu loputtomaan edistykseen kohti nykyistä hyvinvointivaltiota koko ihmissivilisaation kulminaationa. Ainoaksi pohjaksi jää eräänlainen tiedostamaton nostalgia mennyttä lapsuutta kohtaan. Ja jos halutaan isovanhempien aikaan, voidaan puhua jo traditionalismista.

Nykyisin kuitenkin yhä suuremman osan ihmisistä konservatiivinen kaipuu kohdistuu jo melkoisen maallistuneeseen Suomeen, jossa kristillisyys on ollut lähtökohtaisesti tapakristillisyyttä, viina on olennainen osa miehisyyttä eikä sängystä toiseen hyppimistäkään ole katsottu pahalla, kunhan sen tekee partneri kerrallaan. Monelle isovanhempienkin aika oli jo tätä.

Sen 50-luvun sijasta, joka kristillisdemokraatteille oli alun perinkin jo maallistumassa, suomalainen konservatiivi katsoo 80-90-luvulle. Siihen aikaan, kun homoja ja maahanmuuttajia jo oli mutta ne olivat hauskoja vitsejä viihdeohjelmissa eivätkä osa päivittäistä elämää, kun sai syödä pihviä ja ajaa autolla ilman että kukaan urputtaa, ja ennen kaikkea Sai Sanoa, vaikka sitten että itse asiassa Neuvostoliitto olikin huono asia.

Sitä herätysliikeilmapiiriä, josta kristillisdemokraatit kumpuavat, on katsottu lähinnä vinoon. Itse asiassa yhteiskunta, jossa herätysliikkeet olisivat kulttuurisesti hegemonisessa asemassa, olisi paljon radikaalimpi mullistus nykyiseen kulttuuriin kuin vaikkapa hallituksen pyörittelemän translain läpimeno.

Siksi konservatiiviseen kaipuuseen vastaavatkin tehokkaimmin perussuomalaiset, joiden ronski retoriikkakin on välillä vain kuin toisinto vielä 90-luvulla suosituista “VUODEN HAUSKIMMAT VITSIT” -opuksista. Tämä näkyy perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien kannatuserona. Tämä kannatusero tuskin tulee muuttumaan, vaikka kristillisdemokraatit muuttaisivatkin itsensä jonkinlaisiksi kevytpersuiksi.

Ainut kasvun tapa olisi se, jos Suomessa yhtäkkiä syntyisi jokin vahva konservatiivinen herätysliike – ja tätä tuskin saadaan aikaan eduskunnan valiokunnissa istumalla. Kelju K. Kojootti tulee jäämään junan alle suurella todennäköisyydellä jatkossakin.

 

MITÄ KRISTILLISDEMOKRAATIT KUVITTELEE OLEVANSA:

Kristilliseen perintöön nojaava perinteisen perheen ja sosiaalisen turvan puolustaja.

MITÄ KRISTILLISDEMOKRAATIT ON:

Herätysliikepuolue, jonka äänekäs vastustus jollekin asialle kertoo, että se todennäköisesti on kohta menossa läpi.

 

Kirjoittaja: Tatu Ahponen