Puolueellisesti on Kahleen sarja, jossa käymme läpi Suomen puolueita eduskuntavaaleja 2023 varten.
Vihreitä voi pitää suomalaisen puoluekentän menestystarinana. Yhden asian kapinaliikkeestä on kasvanut vuosien saatossa keskisuuri puolue, joka pystyy tuottamaan lakialoitteiden lisäksi myös uskottavia poliitikkoja jopa pääministeritasolle asti. Eikä tässä ole mitään yllättävää. Vihreät on aina onnistunut houkuttamaan valovoimaisia ihmisiä, jotka jaksavat painaa töitä menestyksen eteen. Tästä huolimatta vihreät eivät ole muuttuneet suureksi puolueeksi, eikä kunnallistason valtaa ole kuin suurimmissa kaupungeissa.
Mistä tämän kaltainen krooninen alisuorittaminen voi johtua? Asia ei välttämättä ole niin iso mysteeri kuin voisi luulla. Kaikki puolueet ovat lopulta äänestäjiensä ja jäseniensä näköisiä. Vihreät on Suomen puoluekentän perinteisin luokkapuolue.
Kansanliikkeestä puolueeksi
Vihreän liikkeen alkusysäyksenä on tunnetusti Koijärvi-liike ja 1970-luvun ympäristönsuojeluliikkeet. Varsinkin Koijärvi-liike halutaan esittää puhtaana kansanliikkeenä, joka koostui kaaderivapaista luonnon ystävistä. Nämä luonnonystävät olivat kuitenkin valtaosin yliopisto-opiskelijoita.
Korkeakoulutus ei ole enää samalla tavalla rajattua kuin entisajan oppikoulujärjestelmässä, mutta se on hyvä ennuste tuloasemasta ja luokka-asemasta. Vihreät on omien sanojensakin mukaan Suomen koulutetuin puolue. Tämä myös merkitsee, että suurin osa vihreiden jäsenistä on tavallista ja ylempää urbaania ja akateemista keskiluokkaa. Tämä ohjaa puolueen politiikkaa ja tavoitteita tiettyyn suuntaan.
Jalomielinen voittaja
Vihreiden jäsen kuuluu nykyisen kulutuskapitalismin voittajiin. Hänellä on kohtuullisen vakaa työ, hyvä palkka ja koulutuksen tuomaa sosiaalista statusta, jota ei voi ostaa rahalla. Tohtori on aina tohtori, oli tämä sitten rikas tai köyhä.
Nykyinen järjestelmä pystyy tarjoamaan lähes rajattomasti nautintoja ja mukavuuksia maksukykyiselle jäsenelleen. Kaikkea voi saada kotiinkuljetuksena, kaiken ikävän työn voi ulkoistaa toisille eivätkä maailman rajat merkitse mitään. Ne voi aina ylittää rahalla.
Tämä on myös järjestelmä, joka on tuhonnut planeetan. Ympäristön kantokyky on ylitetty, puolet planeetan väestöstä on tuomittu köyhyyteen ja ilmastonmuutos etenee joka päivä pidemmälle.
Mikä on vihreiden vastaus tähän? Anekauppa.
Omalla kulutuksella ei ole niin paljoa vaikutusta maailmaan, jos sen voi korvata hyvällä teolla jossain muualla. Voi ostaa lentohyvityksen, voi ryhtyä plan-kummiksi tai voi lopettaa lihansyönnin. Ylimääräiset shoppailuvaatteet voi kierrättää. Nämä ovat kuitenkin lähinnä kulutustottumuksien muuttamista. Eikä mikään kompensaatio auta siihen, että kulutus tuhoaa luonnonvaroja peruuttamattomasti.
Hyvien ihmisten juhlaa
Vihreitä pidetään monesti ”paremmistona”, jonka elämä koostuu siitä, että he pitävät meteliä kaiken ”ongelmallisuudesta” ja vaativat jatkuvasti jotakuta ottamaan vastuuta sortavista teoistaan ja elämäntyylistään. Kuva on karrikoitu, mutta se on totta, että ihmisoikeusasiat ovat aina olleet tärkeitä vihreille. He ovat aina olleet valmiita puolustamaan erilaisia vähemmistöjä, niin seksuaalisia, sukupuolellisia kuin myös rodullistettuja.
Totta kai on tärkeää pitää huolta siitä, että enemmistö ei pääse sanelemaan vähemmistöjen elämää. Voidaan kuitenkin kysyä, että miten tavallisen vihreän elämään vaikuttaa translaki, saamelaiskäräjälaki tai muu vastaava vähemmistön oikeuksia parantava laki. Ei varmasti juuri mitenkään . Tämän vuoksi onkin niin turvallista pitää meteliä. Samanlaista meteliä ei pidetä esimerkiksi wolttikuskien työoloista tai taajamissa ja maaseudulla asuvista suomalaisista. Vuosittaisen Balin-matkan palvelusväestä puhumattakaan.
Maailman viisain puolue
Koulutus ja hyvä yhteiskunnallinen asema myös antavat vihreille helposti alentuvan suhtautumisen muihin ihmisiin ja ryhmiin. Suomen koulutetuimmassa puolueessa on helppo kuvitella, että kaikki maailman viisaus asuu itsessä.
Tämän vuoksi vihreät pystyvät täysin kirkkain silmin lopettamaan teollisen metsänkäytön Suomesta kokonaan. Kyseessä on taajamien väkeä työllistävä ja vaurastuttava teollisuus, mikä ei tuota vihreille mitään. Sen vuoksi on helppoa viedä merkittävät tulot kokonaisilta maakunnilta pois. Ne, jotka eivät ymmärrä tämän siunauksellisuutta, ovat joko liian tyhmiä tai pahoja ihmisiä. Tällaisten ihmisten hädän voi hyvin kuitata sillä, että kouluttakaa itsenne uuteen ammattiin.
Koulutuksen ansiosta vihreät ovat kuitenkin ymmärtäneet hyvin pitkään, että mikä on maailman todellinen tila. Mutta mikä tahansa käytännön muutos, joka auttaisi maailman tilaan, laskee vihreän suhteellista asemaa. Balin matkat ja woltit kieltämällä estettäisiin paljon turhia hiilidioksidipäästöjä. Mutta niiden käyttäminen on niin mukavaa. Joten vihreät ovat keksineet akatemiasta tutun keinon:tehdään tutkimuksia. Kaikkea voidaan selvittää, tutkia, sokkotestata tai analysoida tilastollisesti. Mitä pidempään, sen parempi. Tällä tavalla vältetään se, että asioihin tarvitsisi oikeasti vaikuttaa. Ja miksi Suomen koulutetuin puolue välttäisi tieteellistä tutkimusta?
Parhaat hitit 1990-luvulta
Vihreät eivät ole ainoa 1990-luvulle jämähtänyt suomalainen puolue. Tämä näkyy puolueessa siinä, että edelleen se käyttäytyy siten, että ympäristönsuojelu, vähemmistöjen kunnioitus ja feminismi olisi jonkinlaista kapinaa vallitsevaa järjestelmää kohtaan. 1990-luvulla saattoi vielä olla julkisesti sitä mieltä, että maahan saa tulla vain Tikkurilan värikartan mukaan tai että järvet ovat olemassa vain jätteen laskua varten, mutta 2020-luvulla ei. Kaikki vihreiden arvot ovat jo valtavirtaa, eikä yksikään vakavasti otettava puolue niitä vastusta.
1990-luku oli myös aikaa, jolloin jokainen atk:ta opiskeleva pääsi varmaan ammattiin, maailma avautui EU:n ja halpislentojen myötä eikä mikään sääntely estänyt rikastumista. Tämä on lähtökohta, mistä vihreät edelleen katsovat maailmaa. Eikä siitä lähtökohdasta löydy ymmärrystä niille, jotka eivät ota itseään niskasta kiinni. Metsätyömies ja Balin huonesiivoja voivat syyttää itseään, jos eivät ole kouluttautuneet ja alkaneet ihmisoikeuksia puolustaviksi hyviksi ihmisiksi.
Mitä puolue luulee olevansa? |
Eteenpäin katsova raikas vaihtoehto ummehtuneelle nykypolitiikalle |
Mitä puolue oikeasti on? |
Paikalleen jämähtänyt etujärjestö |
kirjoittaja: Henri Närhi