Tiedämme edelleen koronaviruksesta varsin vähän. Epäselvyydet alkavat peruskysymyksistä; millainen virus on kyseessä, miten vaarallinen se on ja kenelle, miten nopeasti se leviää, millaisia jälkivaikutuksia se jättää ja niin edelleen. Epäselvyyksien takia viruksesta on muotoutunut eri teorioita. Osa teorioista saa taakseen entistä enemmän todistusaineistoa ja virallisimpien tahojen, eli epidemiatapauksissa eri valtioiden terveysviranomaisten ja WHO:n, hyväksynnän. Toiset teoriakokonaisuudet, joille todistusaineistoa on vähemmän, kytkeytyvät myös yhteen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Näitä taas on viime aikoina alettu kutsua ”vaihtoehtoisiksi faktoiksi”.
Monet vasemmistoliiton jäsenet ovat saaneet tutustua vaihtoehtoisiin faktoihin sen kautta, että puolueen lehti, Kansan Uutiset, julkaisee kirjoituksia yhdeltä Suomen tunnetuimmista vaihtoehtofaktailijoista, Olli Tammilehdolta. Tammilehto on kirjoittanut vaihtoehtoisten faktojen pohjalta niin 9/11-terrori-iskuista kuin 5G-verkostakin. Tammilehdon uusimpia kiinnostuksen kohteita on koronavirus, ja tämän kirjoitus aiheesta KU:ssa 17.8. herättikin merkittävää kritiikkiä. Tammilehto on päässyt esittelemään koronateorioitaan Kansan Uutisiakin arvovaltaisemmissa lähteissä – Suomen Kuvalehdessä, Turun Sanomissa ja muualla.
Koronavirus on tässä ja nyt, ja sen voittaminen tarkoittaa jokaiselta jotain – oli se sitten etäisyyden pitäminen, käsien peseminen tai maskin käyttäminen. Koronaviruksen suhteen jokaisen yksittäisen ihmisen päätös jäädä kotiin tai lähteä töihin voi olla tärkeä, koska jokaisesta ihmisestä voi lähteä tarttumisketju ja uusi korona-aalto. Jokaisella on osana kannettavana. Tämän takia, kun viruksen vastainen strategia perustuu siihen, että ketjussa ei ole heikkoja lenkkejä koronateoretisoinnilla voi olla kohtalokkaita seurauksia.
Siksi onkin syytä pureutua Tammilehdon perusväitteisiin. Perustavanlaatuisimpana voidaan pitää sitä, että koronaviruskeskustelussa ei ole kuultu tarpeeksi niitä asiantuntijoita, joiden mukaan kyseessä on yleisestä käsityksestä poiketen verraten harmiton virus. Tätä Tammilehdon KU-kirjoituskin käsittelee – kahta Saksassa toimivaa professoria, jotka ovat Tammilehdon mukaan ”koronaan liittyvän tiedon kiistattomat asiantuntijat kuuluvat kuitenkin siihen lääketieteen tutkijoiden joukkoon, joka on kovin eri linjoilla kuin virallisen koronatotuuden esittäjät”. Narrativiissa koronavirus onkin ns. normaalin influenssan tasoinen, virus, jonka vaikutuksia on paisuteltu ja johon on täten ylireagoitu poliittisista syistä. Itse asiassa väitteen mukaan virukseen vastaamisen toimet ovatkin olleet haitallisempia kuin itse virus.
Ajatus viruksen harmittomuudesta kaatuu jo siihen, kun tarkasteluun otetaan selkein mahdollinen lähde – tilasto siitä, kuinka monta ihmistä enemmän tiettynä aikana kuolee kuin keskimäärin vastaavassa kohdassa vuotta aiempina vuosina. Tilastot ovat tyrmäävät. Lähes kaikissa koronaviruksen runtelemissa maissa kuolleisuus onkin ollut kevätkuukausina huomattavasti suurempaa viralliseen koronakuolleisuuteenkin verrattuna. Mahdolliset tapaukset, joita ei olisi pitänyt laskea koronakuolemiksi, kalpenevat niiden virukseen kuolleiden kuolemien rinnalla, joilta ei ole otettu koronavirustestiä missään vaiheessa. Kun kyse on viruksen vaarallisuudesta, jo tämä hillitön ylikuolleisuus riittää todistamaan, että kyse ei ole vain ns. normiflunssasta.
Tammilehdolla on tietenkin ylikuolleisuudelle selitys – ei virus itsessään, vaan sen aiheuttama elämänlaadun heikkeneminen ja se, että ihmiset eivät saa tarvitsemiaan hoitoja. Tarkastellaan tilastoja hieman tarkemmin. Kun tarkastelu viedään aluekohtaiseksi, huomataan, että ylikuolleisuus noudattaa aina aluekohtaisesti samoja linjoja kuin virallinen koronaviruskuolleisuus olleen vain sitä huomattavasti korostuneempaa. Tämä sopii hyvin yhteen sen kanssa, että nämä olisivat koronakuolemia. Sekä virallinen kuolleisuus että ylikuolleisuus kertoisivat tässä siitä, että epidemia iskee tietylle paikkakunnalle, tekee siellä tuhojaan, ja osa näistä päätyy aina virallisiin tilastoihin ja osa ei. Stressiselitykseen ei päde. Koronatoimet olivat etenkin keväällä yleensä maakohtaisia, ja samoin olisi tietysti uutisoinnin aiheuttama stressi, uutisethan yleensä tai usein saadaan kansallisen kattavuuden omaavista medioista. Tällöin myös kuolleisuushuippujen pitäisi ainakin jossain määrin koskea koko maata, sekä sellaisia alueita missä leviää että sellaisia missä se ei kyseisellä hetkellä leviä.
Tammilehdon Kansan Uutiset -kirjoituksessaan siteeraaman professoriparin mukaan ”tapausten määrän kasvu kertoo lähinnä testausten lisäämisestä.” Tämäkään ei vastaa kuitenkaan käytössä olevia tietoja. Jos näin olisi, tapausmäärä ei olisi kokenut lockdown-toimenpiteiden jälkeen samanlaista laskua kuin se koki. Testausmääräthän säilyivät edelleen, tai eivät ainakaan romahtaneet. On totta, että tässä toisessa aallossa on todennäköisesti kyse kevättä enemmän siitä, että suurempi osa tapauksista huomataan, mutta silti harvempi voi väittää, etteikö välissä olisi ollut ”koronaloma”, kesän aikainen tilanne jossa baarissa saattoi käydä suhteellisen huoletta ja tehdä niitä asioita joita pystyi tekemään.
Tammilehdon mukaan ylikuolleisuus ei voi johtua myöskään siksi koronaviruksesta, koska se on vähemmän tappava kuin mitä alkuun luultiin. Esimerkiksi Kulttuurivihkoissa ollessa kirjoituksessaan Tammilehto sanoo ”Ensimmäiset tiedot Kiinasta viittasivat siihen, että jopa 2-4 % viruksen saanneista kuolisi.” Tässä sekoitetaan kuitenkin puurot ja vellit. 2-4 % kuolleisuusarviot, joihin Tammilehto viittaa, eivät missään vaiheessa koskeneet infektiokuolleisuutta vaan tapauskuolleisuutta, ts. sitä osuutta todetuista koronavirustartunnoista jotka ovat kuolleita; koska kaikkia koronavirustaruntoja ei huomattu, tämä osuus prosenttiosuus luonnollisestikin on suurempi kuin myöhemmin tarkentunut infektiokuolleisuus, ts. kuolleiden osuus kaikista koronaviruksen saaneista, tunnistetuista ja tunnistamattomista. Infektiokuolleisuusarviot ovat aina maaliskuusta lähtien olleet noin 0,5 % – 1 % sairastuneista luokkaa, kuten näemme esimerkiksi tästä ja tästä.
Kyse ei kuitenkaan ole myöskään siitä, mitä Tammilehto väittää, vaan myös siitä, mitä tämä ei ota huomioon. Esimerkiksi teoriat siitä, mitä koronavirus voisi tehdä terveiden keuhkoille, ovat varsin yleisiä, ja niille löytyy näyttöäkin. Tammilehto kuitenkin jättää nämä käsittelemättä, ilmeisesti siksi että ne aiheuttaisivat mutkia vaihtoehtoisen teorian matkaan – on vaikea antaa kuvaa siitä, että koronavirus olisi olennaisesti harmiton, jos se aiheuttaakin peruuttamattomia muutoksia. Virus ei ole mikään musta surma, mutta ei myöskään tavallinen flunssa – se vaatii toimia, jotka ovat tavallista flunssaa kovempia, mutta eivät sellaisia mitä oikeasti ihmiskuntaa vaativa pandemia vaatisi. Aika lailla sellaisia, mitä nyt suurin osa valtioista onkin toteuttanut.
On tietenkin totta, että tässäkin pitää pitää järki kädessä. Suomi onkin eronnut monesta muusta maasta, sekä niistä, joissa koronavirustoimet olivat ylimitoitettuja että niistä, joissa ne olivat liian vähäisiä. Tammilehdon teoria ei selitäkään sitä, miksi kuolleisuus on esimerkiksi Suomessa pienempi kuin Ruotsissa, jossa koronavirustoimet olivat vähäisempiä ja samaten ainakin kriisin alkuvaiheessa julkinen käyttäytyminen huolettomampaa. Nykyisin toki virus leviää Suomessa Ruotsia nopeammin, mutta samaten Ruotsin koronatoimet ovat itse asiassa tällä hetkellä Suomea tiukempia. Samoin teoria ei kata sitä, miksi viruskuolleisuus nousi niin kovasti ennen kuin kriisitietoisuus oli suurimmillaan. Suomen Kuvalehdessä Tammilehto viittaa kriisiin Italiassa, selittäen sen vanhusten suurella määrällä ja terveydenhuoltojärjestelmän huonolla tilalla – päteekö tämä myös Ranskaan tai Espanjaan, jossa kriisi noudatti aivan samaa rataa kuin Italiassa?
Välillä väitteet menevät sille tasolle, että niistä seuraavat loogiset johtopäätökset ovat jo synkkiä. Esimerkiksi väittäessään, että ”olennaista on myös se, että kuolleet ovat valtaosaltaan vanhuksia tai muita vakavista sairauksista kärsiviä. Heidän elämänsä katkaisevat helposti myös tavalliset flunssat, helteet ja kovat pakkaset. Korona voi olla vain viimeinen tippa, joka saa lähes täyden lasin vuotamaan yli. Todella vaaralliset virukset tappavat myös joukoittain nuoria ja keski-ikäisiä”, Tammilehto tulee asettaneeksi vanhojen ihmisten elämän toissijaiseksi nuorempiin nähden. Lukuisat vanhukset, jotka koronavirus on tappanut, olisivat halunneet elää vielä pitkään, ja olisivat todennäköisesti ilman tautia pystyneetkin siihen.
Samoin Tammilehdon mukaan ”kuitenkin 99 prosentilla kuolleista oli muita vakavia sairauksia, ja 88 prosentilla ”koronakuolleista” korona ei ollut varsinainen kuolinsyy.” Monella koronavirukseen kuolleista on tosiaan ollut jokin muukin perussairaus kuin korona, mutta nämä sairaudet ovat voineet olla verenpainetaudin tai diabeteksen kaltaisia – toki merkittäviä komplikaatioita aiheuttavia hoitamattomina, mutta hoidettuina sellaisia, että ihmisen ei voi olettaa kuolevan niihin. Taas johtopäätös on synkkä – perussairauksia omaavat näkyvät, varmaankin kirjoittajan tahtomatta, toissijaisina ns. terveisiin nähden.
Loppujen lopuksi Tammilehdolla pääsyy siihen, miksi koronavirus sitten ymmärretään niin väärin, ovat suuret lääkeyhtiöt, jotka ovat kaapaneet WHO:n edistääkseen omia intressejään. On tietenkin totta, että suuriin lääkeyhtiöihin ja niiden vallankäyttöön tulee suhtautua samalla epäilyksellä kuin minkä tahansa muidenkin suuryritysten intresseihin. Kuitenkaan se, että suuryritykset varmasti pyrkivät tekemään rahaa koronaviruksella, ei tietenkään toimi todistusaineistona sille, ettei koronavirus olisi kriisi. Samalla tavalla suuryritykset jatkuvasti pyrkivät miettimään, miten kääntää ilmastonmuutos edukseen, eikä sekään tarkoita, etteikö ilmastonmuutos olisi sellainen uhka jollaisena olemme sen tottuneet ajattelemaan. Ja jos kerran koronaviruksen isoimpia riskejä on se, että yhteiskunta kärsii kun muut hoidot jäävät lääkinnässä koronauhan varjoon… no, näillä muilla hoidoillako sitten lääkeyritykset eivät olisi tienanneet rahaa yhtä lailla, ja ilman *kaikkien* yritysten kannattavuuteen epäilemättä vaikuttavaa talouskriisiä palan painikkeeksi?
Loppujen lopuksi kaikessa tässä on kyseessä kriisiin vastaamisen ongelma. Tapahtuu jokin kriisi, jolla on potentiaali aiheuttaa valtavat määrät kuolemantapauksia tai muuta tuhoa. Kriisiin vastataan reippain toimin, joilla onnistutaan rajoittamaan tuhon määrää merkittävästi ensi ennusteista. Toimet aiheuttavat omia ongelmiaan, ja erilaiset skeptikot voivatkin nopeasti kaivautua esiin sanomaan, että kriisi ei oikeasti ollutkaan kriisi – katsokaa miten paljon vähemmän ennustettua vahinkoa se aiheutti! – ja toimet ylimitoitettuja.
Emme tietenkään voi katsoa siihen vaihtoehtoiseen maailmaan, jossa toimia ei toteutettu ja kriisi oikeasti olisi päässyt riehumaan valtoimenaan, joten tähän on vaikea vastata. Silti, on ollut parempi katsoa kuin katua. Suomessa katsominen on suoritettu tähän mennessä järkevästi, harkiten ja oikeissa mittasuhteissa. Tuskin ainakaan Euroopassa voi katsoa monen maan suhtautuneen virukseen yhtä hyvin. Koronakriisiä hoitaessa on tehty sekä ylilyöntejä että alilyöntejä, ja näistä voidaan oppia ja muuttaa tulevaa reagointi. Esimerkiksi voidaan välttää kevään raskaimpia toimenpiteitä jatkossa, jos näistä ei ollut oleellista hyötyä haittaan verrattuna. Kuitenkaan lasta ei saa heittää pois pesuveden mukana. Ei edes vaihtoehtoisten faktojen pohjalta.
Sinulla Tatu Arponen näyttää olevan hyvin idealistinen kuva tieteestä: parhaan argumentin pakoton pakko voittaa aina. Todellisuudessa kapitalistisessa ja valtiohierarkkisessa yhteiskunnassa taloudelliset ja byrokraattiset intressit tulevat usein väliin ja rajoittavat totuudellisuuden toteutumista tieteessä. Monessa yliopistossa harjoitettava sosiologinen tieteen tutkimus on tuottanut paljon aineistoa tästä ilmiöstä. Koska näin on, asioiden ymmärtämiseen pyrkivän ihmisen on aina otettava huomioon se mahdollisuus, että julkisuudessa vahvana esitetty ”tieteellinen” kannan takana ei olekaan parhaita argumentteja.
Ylikuolleisuutta koronan huippukautena maalis-huhtikuussa esiintyi todellakin useissa maissa – ei kuitenkaan kaikissa. Vuositasolla ylikuolleisuutta ei välttämättä kuitenkaan ole: muina vuosina paljon ihmishenkiä niittäneet epidemiat ovat ajoittuneet yleensä aikaisemmaksi kuin korona.
Koronakuolleisuuspiikki on hyvin omituinen: se syntyi lähes kaikissa maissa välittömästi sen jälkeen, kun WHO oli tehnyt pandemiajulistuksen. Virukset eivät käyttäydy yleensä näin täsmällisesti. Siksi on tutkijoita, jotka epäilevät sen johtuneet ensisijaisesti valtioiden julistuksen seurauksena suorittamista toimenpiteistä, jotka mm. heikensivät vanhusten elinolosuhteita laitoksissa. Katso tarkemmin
https://www.researchgate.net/publication/341832637_All-cause_mortality_during_COVID-19_No_plague_and_a_likely_signature_of_mass_homicide_by_government_response
Alussa epidemiaa tarkkailtiin lähinnä kuolleisuuden kannalta. Testausmäärät olivat vaatimattomia. Kuolleisuus ja positivisten testitulosten määrä alkoi laskea jo aikaisin keväällä – ennen lockdowneja. Lockdownien vaikutus on hyvin kiistanalainen, koska tällaiset epidemiat nousevat ja laskevat aina luonnostaankin. Testausta lisättiin kovasti kesän mittaa, jolloin saatiin paljon tapauksia. Kuolleisuus pysyi kuitenkin vähäisenä, mikä monien asiantuntijoiden mukaan kertoi epidemian olevan ohi.
WHO todellakin levitti vielä maaliskuussa tietoa, että koronakuolleisuus olisi luokkaa 3 %. Tosin sitä pian arvosteltiin siitä, että taustalla oli olettamus, jonka mukaan oireettomia koronankantajia ei olisi. Katso esim.
https://www.businessinsider.com/coronavirus-death-rate-by-age-countries-2020-3?r=US&IR=T,
https://lockdownsceptics.org/mikko-paunio-paper/
En minä eivätkä muutkaan koronaskeptikot ole sanoneet, että korona olisi ”harmiton”. Tämä käsitys tulee siitä, että olemme verranneet sitä influenssaan. Influenssa ei kuitenkaan ole mikään harmiton tauti. Sadat tuhannet ihmiset kuolevat siihen joka vuosi – vaikeiden influenssojen uhriluku on yli miljoona. Vaikeita ja pitkiä jälkitauteja aiheutuu niin influenssasta kuin koronasta. Katso esim.
https://lockdownsceptics.org/is-there-a-case-for-a-zero-covid-strategy/
En suinkaan ole asettanut ”vanhojen ihmisten elämää toissijaiseksi”. Kerron vain sen tosiasian, että ikääntyessään ihminen tulee hyvin herkäksi erilaisille häiriöille. Esimerkiksi meillä joka vuosi kiertävät tavalliset vanhat koronavirukset aiheuttavat ihmisille yleensä vain pientä nuhaa. Levitessään vanhainkodeissa ne voivat kuitenkin tappaa suuren määräin ikäihmisiä. Pitäisikö tämän takia yrittää estää ihmisten saamasta nuhaa?
Vanhusten mahdollisuuteen jatkaa elämäänsä pitää toki vaikuttaa. Tähän on lukemattomia tehokkaampia ja halvempia keinoja kuin nykyiset tehottomat ja kalliit koronarajoitukset. Esimerkiksi investoimalla hiukan enemmän perusterveydenhoitoon niin, että hoitoon pääsy helpottuisi, säästettäisiin lukemattomia ihmishenkiä. Tämä on kallista, mutta ratkaisevasti halvempaa kuin nämä koronatoimet. Todella halpa keino olisi jakaa vanhoille ihmisille ilmaiseksi tuulettimia niin, että hellekuolemat vähentyisivät. Kun edes tällaisia keinoja vanhusten hyväksi ei tehdä, valtiollisten ja muiden tahojen koronapuheet vanhusten kuolemien välttämisestä kalskahtavat tekopyhiltä.
Olli Tammilehto
Aivan aluksi on toki pakko mainita, että vastatessa kritiikkiin olisi tietysti hyvä kirjoittaa sen henkilön, jonka kritiikkiin vastaa, nimi oikein.
En väitä, että paras argumentti voittaa, aina, vaan väitän, että paras argumentti tällä hetkellä on toisella kannalla kuin se, mitä sinun kirjoituksesi edustavat. Totta kai tiede on aina riippuvainen yhteiskuntajärjestelmästä ja nykykapitalismissa kapitalistien intresseistä; se ei tarkoita sitä, että virallinen totuus olisi aina väärässä, tai ainakaan enempää väärässä kuin haastava totuus. Myös sinun kirjoituksesi perustuvat virallisuutta tavoitteleviin tahoihin, erilaisiin lääkäreihin ja tutkijoihin. Eivätkö nämäkin lääkärit ja tutkijat ole saman systeemin alaisuudessa toimivia ja yhtä lailla eri intressien vietävissä? Pitääkö meidän lähteä siitä, että ”virallista totuutta” edustavat tutkijat ja lääkärit ovat yritysten ja byrokraattien välikappaleita, mutta ”virallisen totuuden” haastavat tutkijat ja lääkärit pyyteettömiä ja ilman taustaintressejä toimivia toisinajattelijoita? Ei se nyt missään kysymyksessä koskaan näinkään mene.
On toki myös muistettava, että kun tarkastelemme kapitalistista järjestelmää kokonaisuutena, suurelta osalta keskustelu on mennyt nimenomaan rajoitustoimia ihmisten edun nimissä vaativien ja niitä yritysten etujen takia vastustaneiden välille. Jälkimmäiseen leiriin kuuluivat – ennen kuin linjaa oli käytännössä tapauslukujen kasvaessa pakko muuttaa – esim. Johnsonin ja Trumpin hallitukset, ja nyt Suomessa syksyllä ravintola-ala, joka hannaa ravintoloiden rajoitustoimia vastaan.
”Lockdownit” – tätä sanaa olisi muuten pitänyt ehkä välttää omassa kirjoituksessakin, koska se on todella epätarkka kuvaamaan eri valtioiden vaihtelevia toimenpiteitä keväällä ja nyt – olivat tietenkin vain yksi elementti siinä, miten viruksen ensimmäinen aalto keväällä tarttui. Ensimmäisen aallon tarttuminen oli mitä todennäköisimmin yhdistelmä ihmisten spontaania toimintaa kasvavan koronatietoisuuden myötä, valtioiden toimia ja osin joillain alueilla myös laumasuojaa. Kuitenkin valtion toimet vaikuttivat myös koronatietoisuuteen, valtioiden rajojen ylikin – siihen, että ihmiset keväällä alkoivat uskoa, että tässä on tosi kyseessä, vaikutti myös uutisointi siitä, että toisissa valtioissa otettiin käyttöön raskaita toimia, ja ennakointi sen varalle, että näin tapahtuisi myös esimerkiksi Suomessa.
Koronakuolleisuuden suhteen olisin odottanut vastausta nimenomaan Lyman Stonen viittaamiin alueellisiin selvityksiin. Jos esimerkiksi Iso-Britanniassa ylikuolleisuus on nimenomaan alueittain tarkastellen kohdistunut keväällä juuri koronaviruksen eniten runtelemille alueille, kuten Lontooseen, se kertoisi siitä, että ylikuolleisuuden taustalla on juurikin koronavirus. Olihan koronavirusuutisointi kuitenkin valtakunnallista, samoin kuin rajoitustoimet, sitten kun Johnsonin hallitus niitä teki. Jos ylikuolleisuus olisi ollut uutisoinnin ja rajoitustoimien tulosta, se olisi ollut näkyvillä samalla lailla koko valtakunnassa, ei tietyillä alueilla – niillä, joissa koronavirus jylläsi. Olisi uskomaton yhteensattuma, jos stressi ja rajoitustoimet olisivat aiheuttaneet ylikuolleisuutta korostuneesti juuri koronavirusalueilla – paljon loogisempaa on olettaa, että ylikuolleisuus johtui koronaviruksesta, monien niidenkin kuolleiden osalta, joita ei ole tilastoon merkitty.
Jos katsoo tuossa linkkaamassasi Business Insiderin haastattelussa olevia Tawadrosin kommentteja, Tawadros puhuu juuri siitä, että *raportoitujen* COVID-tapausten kuolleisuus on 3,4 %. Nyt puhutaan *kaikkien* COVID-tapausten kuolleisuudesta, mikä on tietysti paljon matalampi kuin keväällä raportoitujen tapausten kuolleisuus, koska keväällä saatiin ylipäätään selville vain murto-osa tapauksista. Toki tästä keväällä tehty uutisointi oli epäselvää, mutta se ei varsinaisesti ole tässä virallisten tahojen vika. Jo keväällä asiaa tarkemmin seuranneille oli selvää, että varsinainen kuolleisuusaste olisi 0,5 % – 1,0 % luokkaa, mihin tämänhetkiset arviot sen muutenkin yleensä sijoittavat.
En sanonut, että kirjoitusten mukaan korona olisi harmiton, vaan että se olisi verraten harmiton – verrattuna siis yleiseen käsitykseen koronaviruksesta. Jos koronavirusta verrataan influenssaan tai pidetään samankaltaisena ongelmana, silloin kyllä voidaan sanoa, että sitä väitetään ”viralliseen totuuteen” nähden verraten harmittomana. Kuitenkin tällä hetkellä todistusaineisto näyttäisi osoittavan, että se on influenssaa moninkertaisesti vahingollisempi tauti, minkä johdosta on loogista, että myös siihen vastaaminen valtioiden taholta olisi influenssaa jyrkempää. Ei influenssakaan nyt ole asia, mihin ei reagoitaisi terveydenhuoltojärjestelmän taholta ollenkaan, järjestetäänhän siitä vuosittaisia rokotuksia ja se on yksi niistä syistä, miksi terveydenhuoltojärjestelmässä on esimerkiksi aina pidetty hygieniasta huolta ja käytetty kasvosuojaimia. Pidämme näitä asioita vain nykyisin niin luontaisina, ettemme enää edes varsinaisesti tajua alkuperäisiä syitä.
Minulle sopii kyllä, että terveydenhuoltojärjestelmä käyttää muutenkin kuin koronan suhteen enemmän resursseja vanhusten kausittaisten kuolemien ehkäisemiseen. En näe, miten tämä sinällään olisi minkään sortin argumentti koronatoimia vastaan. ”Tekopyhyyteen” vetoaminen on asian sivusta.