Puolueellisesti on Kahleen uusi sarja, jossa käymme läpi Suomen puolueita eduskuntavaaleja 2023 varten.
Pienistä puolueista RKP:n piiskaaminen tuntuu epäreilulta. Puolue ei ole varsinaisesti epäonnistunut yhdessäkään sen selkeistä päämääristä.
Se on ainakin paperilla liberaali oikeistopuolue, joka ei pese sisäisiä vääntöjään julkisuudessa. Sillä on useisiin hallituksiin osallistuva eduskuntaryhmä, oma europarlamentaarikko, paikallista valtaa ja kohtalaisen hyvin näkyvyyttä presidentinvaaleissa. Ei ole perustelematonta kuvitella, etteikö puolueen riveistä löytyisi taas kerran harmiton ja teknokraattinen eurovaihtoehto seuraaviin valtakunnantason identiteettikisoihin. Kaikki näyttää olevan loistavasti.
Mutta silti se on pieni puolue. RKP:n suurin ongelma onkin sama kuin vasemmistoliitolla: valtaosa äänestäjistä ei ole sen keskeistä aatteellista kohderyhmää. On sinänsä mielenkiintoista seurata, löytääkö puolue koskaan suurempaa kannatusta keskivertoäänestäjien joukosta.
Jos RKP:n ohjelmista riisuu pois kaiken sellaisen, jota ei muilta puolueilta löydy, niin jäljelle jää ruotsin kielen aseman puolustaminen. Siinäkään ei ole sinänsä mitään väärää. Puolueen täytyy vain julkisuudessa kyetä haastamaan Sebastian Tynkkysen kaltaisia viisastelijoita paremmin. Se ei riitä, että mainitaan jotain pohjoismaisesta yhteistyöstä ja maan kaksikielisestä historiasta.
On todennäköistä, ettei puolue tule kasvamaan koskaan ruotsinkielisen väestön prosentteja suuremmaksi. Tämä on häiritsevä tekijä erityisesti niille puolueen edustajille, jotka ajattelevat olevansa keskustaoikeistolaisia liberaaleja ja periaatteessa kykeneväisiä tekemään uraa jossakin toisessa puolueessa. Paikallisia nousuja lukuun ottamatta mitään suurta paluuta viime vuosisadan alun asemiin ei ole luvassa.
Lisäksi on huomattava, ettei RKP ole rokotettu poliittisia virheitä tai huolimattomia arviointeja vastaan. Sen historiaan mahtuu kömmähdyksiä, huolimattomia lausuntoja ja töppäyksiä, jotka ovat vaikuttaneet kansalaisten näkemyksiin puolueesta. Mielikuvat ruotsinkielisestä väestöstä elävät edelleen vahvoina erityisesti itäisellä alueella. Stefan Wallinin toimet puolustusministerinä eivät olleet kovin vakuuttavia esimerkiksi kotkalaisesta näkökulmasta, josta katsottuna Kirkonmaan varuskunnan totaalinen lakkautus näyttäytyi harkitsemattomana tekona.
RKP:n liberalismilla näyttää olevan melko selkeät rajat. Suhtautuminen esimerkiksi prostituutioon on käytännössä sama kuin kristillisdemokraateilla. Markkinaliberaalit taas ovat kannattaneet apteekkitoiminnan vapauttamista, mutta RKP noudattaa tällä saralla taas vasemmistokonservatiivien linjoja. Puolue selkeästi hakee vaikutteita Ruotsista, jossa seksin ostoon ja myyntiin on nollatoleranssi, ja toisaalta Pohjanmaalta, jossa pelätään pienten apteekkien lakkautusta. Tämä johtaa aatepoliittiseen sinkoiluun.
Liberaaliin imagoon tekee erityisen ruman jäljen puolueen suhtautuminen tuotantoeläimiin. Sen keskeistä kannattajakuntaa löytyy paljon Pohjanmaan alueelta, joka on myös perussuomalaisten ja keskustan valtakuntaa. Eläinten oikeuksien saralla puolueen hellämielisyys ei tunnu kantavan.
On täysin mahdollista, että Suomeen nousee jonakin päivänä valtaan arvokonservatiivinen oikeistopuolue. Kun puolueen funktio on lopulta vain puolustaa nykyistä kielilainsäädäntöä, jää nähtäväksi, millä tavalla RKP käyttäytyy tulevaisuuden hallitusneuvotteluissa. Sitä tuskin tietää edes RKP itse.
|
Mitä RKP kuvittelee olevansa: |
| Liberaali Skandinaviaan ja Eurooppaan suuntautunut oikeistopuolue, jonka jäsenet ovat menestyneitä asiantuntijoita ja jonka valta suomessa perustuu kielilainsäädäntöön |
|
Mitä RKP on: |
| Puolue, jonka valta suomessa perustuu kielilainsäädäntöön. |
Kirjoittanut: Antti-Veikko Labbas