Suomen kuntavaalit 2021 päättyivät Kansallisen Kokoomuksen voittoon. Kakkossijalle jäi pääministeri Sanna Marinin luotsaama SDP. Pronssisijasta kamppailivat perinteinen maakuntien puolue Keskusta ja selkeästi rääväsuisen haastajan asemansa vakiinnuttanut Perussuomalaiset. Tämän kärkinelikon asetelmat ovat tämän analyysin keskiössä.

SDP ja Sanna Marin ovat olleet kiivaan kritiikin kohteena lähestulkoon koko hallituskauden ajan. Viime aikoina erityisesti naurettavat mittasuhteet saanut aamupalakohu, turhautunut asenne hallituksen koronatoimiin sekä mielipiteitä jakava päätös Euroopan unionin elvytyspaketista ovat varmasti olleet demareiden vaalivankkureiden jarruina. Ilmiselvästi Kokoomus on onnistunut haalimaan tässä tilanteessa sekä protestiääniä että pelaamaan tuolileikkejä suurissa kaupungeissa riittävän hyvin ohittaakseen istuvan pääministeripuolueen suosiossa. Lisäksi on huomioitava, että Kokoomus onnistuu aina saamaan itselleen ääniä silkalla verokapinoinnilla: on helppoa ujuttaa ihmisille näkemys siitä, että mistä tahansa palkkiosta kaikki kuuluu yksinomaan hänelle itselleen huolimatta … Lisää “Status quon pojan paluu”

Muutama vuosikymmen sitten Suomeen rantautui keskustelu prekariaatista ja työn sirpaloitumisesta. Takana olivat pankkikriisi, lama ja hajoava yhtenäiskulttuuri, ja tässä tilanteessa erityisesti akateemisesti koulutetut havahtuivat tarkastelemaan työsuhteidensa luonnetta kriittisesti: wieniläisen modernismin tuntemuksella ei välttämättä teekään akateemisten työmarkkinoiden ulkopuolella kovin paljoa. Mittavampi rakennemuutos oli vasta tuloillaan, ja vielä vuonna 2004 ammattikoululaisille markkinoitiin datanomiopintoja tienä loistavaan tulevaisuuteen. Ohjelmoimalla oman tietokonepelin voisi kuka tahansa nousta maailman huipulle. Muutama vuosi myöhemmin sekä täysin virkaheitto mutta akateeminen silpputyöläinen että täysin yhdentekevän ammattipätevyyden saanut löysivät itsensä samalta työvoimatoimiston kurssilta opettelemasta työhakemuksen tekoa, ja perässä laahusti joukko raskaan teollisuuden entisiä palkollisia ympäri Suomen provinsseja. Maailma ei ollut valmis, vaan sen pinnalta löytyi uusia kiveniskemiä ja halkeamia, joihin varomaton voisi helposti vajota.

Mahdollisten ikävyyksien välttämiseksi prekaariliike löysi … Lisää “SINÄ ET OLE DUUNARI”

Punaviinin tahrimaan pikkutakkiin puettu mies istuu joko ravintolassa tai työtilassaan, ilkkuu valtiovallan ja kulttuurieliitin suuntaan, laukoo harvakseltaan vulgaareja lausuntoja omasta elämästään ja lopuksi muistaa mainita olevansa lähellä kansaa, joka tietysti lukee kaiken mitä tämä hahmo antaa julkaistavaksi. Kiroilu paljastaa luokkataustan, vaatetus ja harrasteet siitä irtautumisen ja maksaläiskä ohimolla kielii turhautumisesta. Haastattelija ei kyseenalaista mitään mitä edessä istuva sanelee, tai ei ainakaan uskalla näin tehdä väkivallan tai potkujen pelossa. Työläiskirjailijaa ei sovi suututtaa tai muuten käy heikosti.

Näitä hahmoja kulttuurielämämme ei enää tunne muuna kuin kollektiivisessa muistissaan meemiaineistona. Joko tekijät ovat tänä päivänä harmittomia vanhuksia tai siirtyneet ajat sitten rajan taakse. Koska elämme kulttuurin saralla voimakkaan bränditietoisuuden ja samalla voimakasta identiteettien korostamisen aikakautta, on syytä kysyä, mitä työläiskirjailija tänä päivänä merkitsee. … Lisää “Mitä jäi jäljelle työläiskirjailijasta?”