Nyt on aika ajatella vasemmiston ulko- ja turvallisuuspolitiikka kokonaan uudelleen

Ennen eduskunnan Nato-äänestystä Li Andersson julkaisi itsekritiikin vasemmistoliiton Nato-kannan muutoksista. Etenkin käsiteltiin sitä, että vaihtoehtoisia ratkaisuja Natolle ei ole pidetty tarpeeksi esillä. Herää laajempi kysymys. Miksi vasemmisto, ajateltuna sekä puoluepoliittisesti että yleisesti, joutuu niin usein muuttamaan kantansa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta lennosta? Talouspoliittisissa kysymyksissä pitkät linjat ovat säilyneet ja arvopolitiikassakin suunta on kehittynyt ennustettavilla linjoilla, mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vakiona on ollut tempoilu.

Kaikki suomalaiset puolueet joutuivat uudistamaan näkemyksiään Neuvostoliiton romahdettua, mutta vasemmistoliitolle prosessi epäilemättä oli vaikeampi kuin muille, jopa niin vaikea, että voi sanoa romahduksen olleen yksi merkittävimpiä tekijöitä puolueen perustamisessa. Vanha kielteinen kanta EU:hun säilyi aluksi, mutta varsinaisen jäsenyysprosessin käynnistyessä suunta vaihtui neutraaliksi alta aikayksikön. Nyt EU otetaan annettuna.

Voisi ennakoida samanlaisen käänteen tapahtuneen NATO-jäsenyyden suhteen. Valtaosa puolueen kansanedustajista … Lisää “Nyt on aika ajatella vasemmiston ulko- ja turvallisuuspolitiikka kokonaan uudelleen”

Uudessa vara parempi

Propaganda on yleensä aika tylsää, jos sitä tarkastelee ainoastaan sen välittämän viestin pohjalta. Se on yleensä aina sama: vihollinen on väärällä tavalla erilainen, yhtä aikaa väkevä uhka, mutta samalla heikko ja tyhmä. Tekee kaiken huonosti, sortaa meitä oikeamielisiä, mutta samalla alistuu tahtomme alle, kunhan toimimme oikein.

Paljon mielenkiintoisempaa propagandassa on se, mitä se kertoo esittäjästään. Millainen on oikea tapa elää ja olla, mitä pidetään oikeana ja kunnollisena, millaisena esittäjä itsensä näkee.

Tämä tuntemattoman taiteilijan teos esittää laitavasemmiston näkemyksen itsestään ja nykyisestä parlamentaarisesta vasemmistosta. Käsitellään ensiksi itsekuvaa.

Hippiauton keulasta huomaa ensiksi ison kyltin, jossa sanan USA päälle on piirretty raksit. Koska se on niin keskellä kuvaa ja piirretty helposti huomattavan neliön sisään, on selvää, että tämä tärkein viesti, mitä halutaan välittää. … Lisää “Uudessa vara parempi”

Missä on vaihtoehto identiteettipolitiikalle, ellei vasemmalla?

”Kaikki politiikka on identiteettipolitiikkaa.” Näin yleensä vastaavat identiteettipolitiikan puolustajat sen kohtaamaan kritiikkiin. Tällä he tarkoittavat sitä, että kaikki poliittiset jakolinjat liittyvät tavalla tai toisella identiteetteihin. Identiteettipoliitikoille myös sosioekonomisten kysymysten synnyttämä luokkatietoisuus on pohjimmiltaan identiteettipolitiikkaa. Ironista on, että usein samat henkilöt kritisoivat vasemmistoa ”luokkareduktionismista”, jossa kaikki politiikka nähdään luokkaristiriitojen kautta. Kritiikissä on toki pointtinsa, mutta identiteettireduktionismi ei ole luokkareduktionismia parempi ratkaisu yhteiskunnallisen analyysin perustaksi.

Identiteettipolitiikkaa kritisoineen Kenan Malikin mukaan identiteettipolitiikan juuret ovat valistuksen vastaisessa liikkeessä, jolloin se ilmeni konservatiivisen oikeiston edustamana rasismina ja nationalismina. Vasta myöhemmin siitä muodostui väline naisten ja vähemmistöjen oikeuksien vaatimiseen. Malikin mukaan identiteettipolitiikka ei kuitenkaan käytännössä onnistu haastamaan eriarvoisuutta, sillä usein se tarkoittaa vain etuoikeutetun aseman tarjoamista henkilöille, jotka ovat nimittäneet itsensä yhteisöjensä edustajiksi. Usein nämä … Lisää “Missä on vaihtoehto identiteettipolitiikalle, ellei vasemmalla?”