Ennen eduskunnan Nato-äänestystä Li Andersson julkaisi itsekritiikin vasemmistoliiton Nato-kannan muutoksista. Etenkin käsiteltiin sitä, että vaihtoehtoisia ratkaisuja Natolle ei ole pidetty tarpeeksi esillä. Herää laajempi kysymys. Miksi vasemmisto, ajateltuna sekä puoluepoliittisesti että yleisesti, joutuu niin usein muuttamaan kantansa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta lennosta? Talouspoliittisissa kysymyksissä pitkät linjat ovat säilyneet ja arvopolitiikassakin suunta on kehittynyt ennustettavilla linjoilla, mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vakiona on ollut tempoilu.

Kaikki suomalaiset puolueet joutuivat uudistamaan näkemyksiään Neuvostoliiton romahdettua, mutta vasemmistoliitolle prosessi epäilemättä oli vaikeampi kuin muille, jopa niin vaikea, että voi sanoa romahduksen olleen yksi merkittävimpiä tekijöitä puolueen perustamisessa. Vanha kielteinen kanta EU:hun säilyi aluksi, mutta varsinaisen jäsenyysprosessin käynnistyessä suunta vaihtui neutraaliksi alta aikayksikön. Nyt EU otetaan annettuna.

Voisi ennakoida samanlaisen käänteen tapahtuneen NATO-jäsenyyden suhteen. Valtaosa puolueen kansanedustajista … Lisää “Nyt on aika ajatella vasemmiston ulko- ja turvallisuuspolitiikka kokonaan uudelleen”