”Kaikki politiikka on identiteettipolitiikkaa.” Näin yleensä vastaavat identiteettipolitiikan puolustajat sen kohtaamaan kritiikkiin. Tällä he tarkoittavat sitä, että kaikki poliittiset jakolinjat liittyvät tavalla tai toisella identiteetteihin. Identiteettipoliitikoille myös sosioekonomisten kysymysten synnyttämä luokkatietoisuus on pohjimmiltaan identiteettipolitiikkaa. Ironista on, että usein samat henkilöt kritisoivat vasemmistoa ”luokkareduktionismista”, jossa kaikki politiikka nähdään luokkaristiriitojen kautta. Kritiikissä on toki pointtinsa, mutta identiteettireduktionismi ei ole luokkareduktionismia parempi ratkaisu yhteiskunnallisen analyysin perustaksi.

Identiteettipolitiikkaa kritisoineen Kenan Malikin mukaan identiteettipolitiikan juuret ovat valistuksen vastaisessa liikkeessä, jolloin se ilmeni konservatiivisen oikeiston edustamana rasismina ja nationalismina. Vasta myöhemmin siitä muodostui väline naisten ja vähemmistöjen oikeuksien vaatimiseen. Malikin mukaan identiteettipolitiikka ei kuitenkaan käytännössä onnistu haastamaan eriarvoisuutta, sillä usein se tarkoittaa vain etuoikeutetun aseman tarjoamista henkilöille, jotka ovat nimittäneet itsensä yhteisöjensä edustajiksi. Usein nämä … Lisää “Missä on vaihtoehto identiteettipolitiikalle, ellei vasemmalla?”