Sanotaan kirjoituksen kipein mielipide heti alkuun: kulttuurimme on taantumassa. Jos milleniaaleja kutsutaan lehdistössä sirpaleiseksi sukupolveksi, niin tällä hetkellä varttuvat massat elävät jo täysin atomisoituneessa maailmassa ilman velvollisuutta tai halua tunnistaa esimerkiksi kulttuurihistoriaamme hyvässä ja pahassa vaikuttaneita nimiä. Tämä on perinteiselle humanistille hieman hankalaa sulatettavaa moraalisesti, koska kaipuu johonkin yhteiseen ja jaettuun todellisuuteen vie lopulta voiton melankolisessa mielessä. Sosialisti kykenee tunnistamaan tällaisen ajattelun ongelmat ja huomauttamaan, että tätä jaettua todellisuutta ei sellaisenaan koskaan ole edes ollut. Kuitenkin jotain tällaista kaipaisi elämäänsä, ja oli aika tehdä kierros kirjahyllyllä yleissivistyksen nimissä.

Päädyin selailemaan viime vuoden lokakuussa edesmenneen kriitikon ja Yalen yliopiston professorin Harold Bloomin kenties tunnetuinta teosta The Western Canon: The Books and School of the Ages (1994). Teos ei välttämättä ole kirjoittajansa … Lisää “Kuinka kaanon kesytetään”